Harhailua aiheesta

Nyt on luvassa sellainen postaus, ettei se liity kyllä mitenkään siirtolapuutarhailuun, kotiin taikka sisustamiseen. Halutessaan saa skipata siis suoraan :)

En vaan voinut mitenkään vastustaa kiusausta kirjoitella niinkin rakkaasta aiheesta kuin laitesukeltaminen. Enää hieman yli kuukausi, niin päästäänkin taas polskimaan Punaiselle merelle kokonaiseksi viikoksi. Paljon mitään muuta ei sitten koko reissulla tulekaan tehtyä, sillä seurueemme asustaa laivassa koko viikon ajan ja sukelluksia tehdään 3-4 kpl päivässä.

Tiesittekö muuten, että maapallon pinta-alasta on noin 71% vettä ja siitä on tutkittu vain muutama hassu prosentti? Eipä sillä, että itse pääsisin koko maapalloa pinnan päältäkään tutkimaan, mutta perspektiivinä sille, että mitä kaikkea jännää pinnan alta voi löytyä :)



Aloitin harrastuksen 2009 marraskuussa, ja touhu vei heti mukanaan. Nykyään kaikki lomamatkat täytyy suunnitella sen mukaan, että missä olisi hyvä sukeltaa. Tällä hetkellä sukelluskertoja on kertynyt yhteensä 39, ja peruskurssin lisäksi on tullut suoritettua pari spesialiteettia, joiden ansiosta saan nyt luvan kanssa sukeltaa syvemmälle (aina 40 metriin saakka) sekä käyttää happirikastettua ilmaseosta.

Omia tarvikkeita on tietysti tullut jonkin verran osteltua, mutta toistaiseksi vain kaikista halvimmat. Ensimmäinen hankinta oli maski, koska sopivan sellaisen löytäminen on ehkä kaikista hankalinta. Tämän jälkeen tuli hankittua räpylät, snorkkeli sekä hanskat. Ihanalta mieheltäni olen saanut kalliimpia tarvikkeita lahjoina, sukellustietokoneen joululahjaksi sekä sukelluskotelon pokkarikameralle huomenlahjaksi. Taisipa muuten itse asiassa ostaa räpylätkin jokin syntymäpäivä :) Nuo yllä olevat kuvat ovat muuten allekirjoittaneen räpsäisemiä, ihan hyvää jälkeä pokkarikameralla, eikö totta?

Koska välineet on tässä lajissa tärkeitä, niin eikö ole ihan luonnollista panostaa samalla myös siihen, että varusteet näyttää hyvältä? Kaikissa noissa itse ostamissani tarvikkeissa on musta-pinkki väritys ja kaikki ovat tietysti saman valmistajan. Tässä kun selailin taas sukellusaiheisia nettikauppoja läpi, niin löysin lisää musta-pinkkejä varusteita, jotka olisi tietysti aivan pakko saada! Missä se lottovoitto nyt viipyy?


Vasemmalla on nykyinen tietokone ja oikealla se, josta haaveilen. Nykyisen etuna tietysti isompi näyttö, mutta kyllähän tuo pinkki näyttäisi hyvältä muiden pinkkien varusteiden kanssa..



Märkäpuvun tarvitsisin tällaisen (huomioi värit) pitkän ja 7mm paksun kylmempiin vesiin, eli jotakuinkin noin 22-25°C asteisiin. Omistan ainoastaan lyhyen mallin, joka on 5,5mm paksu. Sillä pärjää hyvin jos vesi on 29-30°C tai yli. Kuulostaa ehkä hölmöltä, että tarvitsee 7mm paksun märkäpuvun noinkin lämpimään veteen, mutta kyllä se ruumiinlämpö äkkiä laskee kun pitkään pinnan alla kelluskelee. Ylhäällä oikealla onkin sitten vielä lisäksi kuva osasta omista varusteistani.

Tätä kirjoitusta voisi jatkaa loputtomiin, mutta laskiaissunnuntain kunniaksi taidan nousta ja lähteä pulkkamäkeen :)

Aika rientää..

Mitenköhän se nyt tällä lailla muka aina vierähtää? Juurihan sitä tuli kirjoiteltua tänne "ihan eilen" mutta on siitäkin jo reilusti yli viikko! Rientäähän se aika kyllä muutenkin aina nykyään, lienee ilmeisesti jokin merkki siitä että alkaa vanhenemaan. Ainakin siis fyysisesti, henkisesti tuskin koskaan.

Jaksan jatkuvasti ihastella edesmenneen rakkaan Pappani tekemää korulaatikkoa. Se ei ole virheetön, eikä sen varmasti ikinä ollut tarkoituskaan olla. Puu on tapansa mukaan hieman elänyt ja halkeillut ajan myötä, ehkä juuri se tekee siitä vielä kauniimman.



Meitä oli tuohon aikaan neljä serkusta, kahdessa perheessä kummassakin yksi tyttö ja yksi poika. Muistan vieläkin kuinka katkera pikkulikka olin, kun pojat saivat papan tekemät upeat isot punaiset arkut, ja me tytöt saimme vain pienet korurasiat joita ei oltu edes maalattu. Kyllähän sen Pappa tiesi jo silloin, että mitä myöhemmin varmasti enemmän arvostaa.

Ainoa ongelma on nyt rasian suhteen se, että en tiedä mitä siellä säilyttäisin. Koruille on ihan oma paikkansa, eivätkä ne tuohon edes mahtuisi, menisivät lisäksi sotkuun ilman omia pienempiä rasioitaan. Olisiko teillä vinkkejä?

Jotain uutta, jotain vanhaa, jotain sinistä..

Häitä on jo ehditty tanssia ja juhlia, mutta jostain alitajunnasta putkahti tuo loru takaisin mieleeni. Mökkihän tietysti itsessään tulee olemaan hyvinkin uusi, sinistä se lienee tuo aiemmin esiintynyt turkoosikin vaikka kovasti vihertää, ja vanhaa tulee olemaan tämä superihana vanha kaappi.



Hieman siitä on lähtenyt pieniä paloja reunasta irti, mutta haitanneeko tuo. Pienet virheet ovat kivoja oikeastaan. Saa nähdä kaduttaako äitiä myöhemmin, kun lupasi lahjoittaa tuon minulle. Voisi lahjoittaa kaapin yläpuolella olevan taulunkin, tai ainakin sen kehykset.. Turhaan ne vanhempien mökillä ovat pölyyntymässä, kun voisivat päätyä meidän kesäkotiinkin!

Mökistä on nyt tullut muutamia tarjouksia, ja yksikään niistä ei ole nyt valitettavasti miellyttänyt meitä, joten joudutaan nyt miettimään uusiksi, josko rakentaisimme mökin osittain itse puusepän avustuksella. Harmittaa luultavasti eniten siksi, että tämän takia projekti venyy pitemmälle, eikä mökillä luultavasti pääse vielä tänä vuonna asumaan.

Onneksi pääsee kuitenkin möyrimään ja tonkimaan maata, ettei aivan toimeettomaksi jää :)